Sinivalas | |
---|---|
' | |
Pituus (cm) |
16-30 m |
Paino (kg) |
90-200 tonnia |
Ravinto |
|
Elinaika (a) |
80-120 vuotta |
Sairastumisalttius |
|
Luonne |
|
Päivä-/Yöeläin |
|
Lisääntyminen |
|
Vaara (ihmiselle) |
Tuntematon |
Heimo |
Tuntematon |
Sinivalas (Balaenoptera musculus) on hetulavalaiden alalahkoon kuuluva valaslaji. Se on painavin ja suurin eläin, jonka tiedetään koskaan olleen olemassa, vaikka Argentinosauruksen tapaiset sauropodit kasvoivat pidemmiksi, ne olivat sinivalasta puolet kevyempiä. Sinivalas jaetaan neljään alalajiin.
Koko ja ulkonäkö[]
Sinivalaat ovat yleensä 16–30 metriä.Aikuisen sinivalaan keskipituus on 25,5 metriä, suurimmat pyydystetyt yksilöt ovat olleet 33,6 ja 33,3 metriä pitkiä. Sinivalas painaa 90–150 tonnia.Suurimmat yksilöt ovat painaneet yli 200 tonnia. Naaras on suurempi kuin koiras. Vastasyntyneet poikaset ovat 6,5–8,5 metrin pituisia ja painavat lähes 3 tonnia. Sinivalas elää keskimäärin 80–120-vuotiaaksi. Nimensä mukaisesti sinivalas on yleisväriltään harmaan sinertävä. Sillä on pitkä virtaviivainen ruumis. Takaruumiin alapuoli on tummempi kuin muu vartalo. Hetulat ovat sinimustat. Sen selkäevä on hyvin pieni ja matala. Sinivalaan hengityssuihku on pystysuora, yläosastaan kaartuva ja ainakin kymmenen metrin korkuinen. Sinivalas on pitkä ja painava, mutta jättiläismäisestä koostaan huolimatta sutjakka ja solakka. Meri kannattelee sen suunnatonta painoa, joten maalle joutuessaan eläimen sisäelimet rusentuvat valtavan massan takia aiheuttaen sinivalaan kuoleman. Valaan valtavaa kokoa kuvaa esimerkiksi se, että afrikannorsu mahtuisi seisomaan sinivalaan kielelle. Sinivalaalla on paksu rasvakerros, joka sekä suojaa sitä kylmältä että toimii vararavintona huonoina aikoina.
Elintavat[]
Sinivalaat elävät kylmissä merissä ja muuttavat talvisilta ruokailualueiltaan lämpimämpiin vesiin lisääntymistä varten. Uidessaan sinivalas lipuu eteenpäin noin 2–10 kilometrin tuntinopeudella, mutta voi pyrähdyksinä saavuttaa 37 kilometrin tuntinopeuden. Sinivalaan tavallinen uintinopeus on noin 2–15 km tunnissa. Etelämantereen vesillä 1947–1948 tehdyt mittaukset kuitenkin osoittivat, että pelästyessään sinivalas pystyy pitämään kymmenen minuutin ajan yllä 37 kilometrin tuntinopeutta. On laskettu, että tällä vauhdilla kulkeva 27 metrin pituinen sinivalas kehittää 382 kW:n eli 520 hv:n tehon.lähde? Sinivalaat liikkuvat usein pienissä parvissa. Yhteyttä kaukanakin oleviin lajitovereihinsa sinivalas pitää erittäin voimakkaiden ja matalien, ihmiskorville lähes kuulumattomien äänien avulla. Sinivalaalla on kaikista eläimistä voimakkain ääni. Sinivalaalta on mitattu 188 desibelin ääntelyä. Tällaiset matalat murahdukset voivat niin sanotuissa syvänmeren äänitunneleissa kantaa satoja, ehkä jopa tuhansia kilometrejä.
Levinneisyys[]
Sinivalaita elää maailman kaikilla valtamerillä. Laji puuttuu vain Arktikselta ja muutamilta pieniltä merialueilta, kuten Välimereltä ja Beringinmereltä. Laajasta levinneisyydestän huolimatta sinivalas on kaikkialla harvalukuinen. Itämerellä sinivalas on erittäin harvinainen vierailija, ja joidenkin lähteiden mukaan lajista ei olisi tehty Itämeren piirissä lainkaan näköhavaintoja. Suomesta, Porin Preiviikissä sijaitsevasta pellosta löydettiin vuonna 1942 suuria selkänikamia, joiden on osoitettu kuuluneen sinivalaalle. Nikamat ovat hyvin vanhoja, mutta niiden tarkkaa ikää ei ole pystytty määrittämään. Ne saattavat olla peräisin jo esihistorialliselta ajalta. Nord Stream -maakaasuputken reitiltä Suomenlahdesta löydettiin 2000-luvulla suuren valaan luuranko, jonka epäillään kuuluneen sinivalaalle. Noin 70 metrin syvyydessä meren pohjassa lojuvasta luurangosta on nostettu muutamia luita niiden iän ja lajin määritystä varten. Tutkimukset olivat keväällä 2011 vielä kesken.
Sinivalas rauhoitettiin vuonna 1964. Tätä ennen sinivalas oli pyydetty lähes sukupuuton partaalle. Sinivalaiden määräksi ennen kaupallisen pyynnin alkua arvioitiin 300 000–400 000 yksilöä. Nykyisin sinivalaita on enää enintään 10 000 yksilöä. Vuonna 1986 kiellettiin kaikki kaupallinen valaanpyynti, mutta siitä huolimatta Norja, Islanti ja Japani pyytävät edelleen valaita tieteellisiin syihin vedoten. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut sinivalaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Sinivalaan alalajeista pikkusinivalas (Balaenoptera musculus brevicauda) on puutteellisesti tunnettuja Balaenoptera musculus intermedia äärimmäisen uhanalainen.