Vaskitsa (Anguis fragilis) on raajaton lisko, josta on käytetty myös kansanomaista nimeä vaskikäärme. Suomenkielisen nimensä se on saanut vaskenhohtoisesta väristään. Vaskitsa on Suomessa rauhoitettu ja uhanalaisluokitukseltaan silmälläpidettävä laji.
Ulkonäkö[]
Vaskitsa on kiiltävän hiekan- tai kuparinruskea, raajaton ja pitkäruumiinen lisko, jonka pituus on 25–40 cm. Sen selässä on usein pitkittäisjuovia ja monilla koirailla selässä lisäksi sinisiä täpliä. Toisin kuin käärmeillä, vaskitsalla on liikkuvat silmäluomet. Siltä myös puuttuu käärmeen notkeus ja sulavuus, ja se liikkuu kömpelön oloisesti ruumistaan kääntelemällä. Vatsapuolella suomut ovat pienet, eivät isot, levymäiset ja pitkittäin järjestäytyneet kuten käärmeillä.
Elintavat[]
Vaskitsa on hämäräeläin, mutta voi pilvisellä säällä liikkua myös päiväsaikaan, etenkin sateen jälkeen, kun sen mieliruokaa kastematoja ja etanoita on liikkeellä runsaasti. Auringon paahtaessa vaskitsa piilottelee kivien alla ja kuivien lehtien seassa. Tämän vuoksi vaskitsa suosii seutuja, joissa on runsaasti pintakasvillisuutta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat metsien aukkopaikat, pensaikot, rehevät multavat lehdot, ruohikot, laidunmaat, teiden varret ja lämpimät rinteet. Vaskitsa pystyy katkaisemaan häntänsä kuten sisilisko. Vaskitsoja käyttävät ravintonaan muun muassa siili, kettu, supikoira, mäyrä sekä varis- ja petolinnut. Vaskitsa voi elää luonnossa jopa 30-vuotiaaksi. Vankeudessa vanhin yksilö on saavuttanut peräti 54 vuoden iän.
Ravinto[]
Vaskitsa käyttää ravintonaan monenlaisia selkärangattomia pikkueläimiä hyönteisistä ja hämähäkeistä pieniin etanoihin ja kastematoihin asti.